TURUN SUNNUNTAIMAALARIT RY
- Jo vuodesta 1978 -
TOIMINTA
​
​
Turun Sunnuntaimaalarit ry on taiteen harrastajien oma yhdistys, jonka toimintaa suunnitellaan ja ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksen tarkoituksena on vapaan taideharrastuksen kehittäminen, tukeminen ja mahdollistaminen. Jäseniä yhdistyksessä on reilut 200. Yhdistyksen tärkein toimintamuoto ovat alan harrastajille, sekä aloittelijoille että konkareille, suunnatut taidekurssit. Kurssien vetäjinä ja opettajina toimivat palkatut ammattilaiset ja kurssitoiminta jatkuu lähes ympärivuoden. Tarjolla on sekä päivä-, ilta että viikonloppukursseja. Nykyään kursseja on vuosittain lähes 40. Kursseilla saa aina asiantuntevaa ja henkilökohtaista opastusta, koska kurssilaisia on kerrallaan alle kaksikymmentä. Kursseille ovat tervetulleita kaikki, mutta jäsenet saavat alennuksen kurssihinnoista. Kurssikalenteri julkaistaan kahdesti vuodessa kevät- ja syyskaudelle.
​
Yhdistys järjestää kaksi kertaa vuodessa laajemman näyttelyn, johon kaikilla jäsenillä on mahdollisuus osallistua. Jäsenillä on mahdollisuus osallistua myös avoimeen kritiikkitilaisuuteen, jossa he saavat palautetta työstään. Ohjelmassa on myös vuosittainen taidekilpailu, jonka voittajista leivotaan Vuoden Vihtori ja Vuoden Sunnuntaimaalari.
​
Sunnuntaimaalarit osallistuvat joka vuosi elokuussa Turun Taiteiden yöhön ja viettävät Helene Schjerfbeckin syntymäpäivää eli Suomen kuvataiteen päivää 10.7 järjestämällä ohjelmaa. Myös muihin erilaisiin tapahtumiin ja tempauksiin osallistutaan ja niitä järjestetään ideoiden ja resurssien mukaan. Yhdistyksen ohjelmassa ovat myös retket, matkat ja opastukset, joita järjestetään mahdollisuuksien mukaan jäsenille ja muille kiinnostuneille.
​
Yhdistyksen kurssitoiminta järjestetään yhdistyksen uusissa Kivipainon 3. kerroksen toimitiloissa osoitteessa Linnankatu 31. Tiistaisin ja sunnuntaisin vapaaehtoiset vetäjät ovat pitäneet ovet auki omaehtoiselle taiteen tekemisille.
HISTORIA
​
Turun Sunnuntaimaalariyhdistys perustettiin ”mainosmies” Henri Eklundin aloitteesta helmikuussa 1978 Wäinö Aaltosen museossa. Eklund oli laittanut Turun Sanomiin kutsun perustamiskokouksesta. Eklundin mukaan ”pääsyvaatimuksena yhdistyksen toimintaan pidetään sitä, ettei jäseneksi pyrkijä ansaitse maalaustöillä leipäänsä, vaan hän on jonkin muun ammatin harjoittaja”. Toimintaa johtivat yhteistyö hyvässä hengessä ammattitaiteilijoiden kanssa sekä pyrkimys kehittyä taideharrastuksessa kurssien kautta. Yhdistyksen perustamisen taustalla oli 1975 Helsingin taidehallissa järjestetty Suntai 75-näyttely, johon osallistui 562 taiteilijaa yli 800:lla teoksella. Näyttelyn idea oli tullut Matti Viherjuurelta. HS:n mukaan ”tavallinen suomalainen duunari, eläkeläinen, kotirouva, opiskelija, postivirkailija, maanviljelijä tai toimistotyöntekijä saavuttaa näin myönteisiä tuloksia maalausharrastuksen parissa”.
​
Kun vuoden 1978 Suntai-näyttelystä oli selvitty, yhdistyksessä heräsi innostus ryhtyä kehittämään taideharrastusta. Kursseja ryhdyttiin pitämään vuoden 1979 alkupuolella. Yhdistys järjesti aluksi öljymaalauksen peruskursseja, joille osallistui yhteensä 80 jäsentä. Kurssitoiminta laajeni nopeasti ja vuonna 1983 kursseja oli jo yhdeksän erilaista piirustuksesta grafiikkaan. 90-luvulla kurssien määrä edelleen tuplaantui.
​
Puheenjohtaja Martti Lindströmin esitteli Sunnuntaimaalareiden viikko-ohjelman Turun Sanomissa v.84: ”maanantaisin piirustusta, tiistaisin öljyvärimaalausta, keskiviikkoisin luentoja ja kritiikki-iltoja, torstaisin jälleen öljyvärimaalausta. Perjantai oli pyhitetty saunapäiväksi. Lauantaisin on menossa sekakurssi eli jokainen tekee sitä, mitä miellyttää: liitu-, akvarelli-, öljy tai muita töitä. Ja nimestään huolimatta sunnuntaimaalarit lepäävät sunnuntaisin”.
​
Aluksi kokoonnuttiin eri puolilla kaupunkia mm. Hirvensalossa, Uudenmaankadulla ja Ovakon rautatehtaalla. Vuonna 1989 muutettiin Sirkkalankadulle, ja siellä toiminta jatkui aina vuoteen 2013, jolloin siirryttiin nykyisiin tiloihin Barkerille.
​
Yhdistyksen 10-vuotisjuhlan lähestyessä ryhdyttiin suunnittelemaan valtakunnallisen harrastajataiteilijanäyttelyn järjestämistä nimellä Hartai 88. Samalla niin Turun sunnuntaimaalariyhdistys kuin muutkin harrastajataiteilijayhdistykset Suomessa pohtivat, mikä on harrastajan ja ammattilaisen ero? Yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Rauhan mielestä harrastajataiteilijana ovat ”kaikki näyttelyyn töitään lähettäneet”. Toimikunta kutsui taideharrastusyhdistyksiä osallistumaan näyttelyyn. Kutsu lähetettiin yhteensä 237 yhdistykselle. Kutsuun vastattiin myöntävästi, sillä tarjolle tuli yhteensä 1600 työtä.
​
Suurten voimanponnistusten lisäksi yhdistys on järjestänyt lähes joka vuosi kaksi näyttelytapahtumaa, kevät- ja syysnäyttelyn. Juhlanäyttelyitä on pidetty joka viides vuosi.
​
Vuonna 2001 yhdistys sai oman lehden, kun ensimmäinen numero Suntaidetta ilmestyi. Lehteä julkaistiin neljä numeroa vuosittain, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, aina vuoteen 2014 saakka. Silloin todettiin, etteivät vapaaehtoisten rahkeet enää riittäneet ja siirryttiin kaksi kertaa vuodessa ilmestyvään jäsentiedotteeseen.
Olennainen osa Suman toimintaa ovat olleet taidematkat kotimaassa ja lukuisissa kohteissa ulkomailla. Myös kesäinen taideleiri järjestettiin Högsårassa aina vuodesta 1981 vuoteen 2006 saakka.
​
Suman kursseilla on ollut opettajina kymmenittäin ammattitaiteilijoita vuosien varrella. Alusta asti mukana ovat olleet edelleen aktiiviset ja pidetyt opettajat Kaari (Hilkka) Könönen ja Martin Ahlström.
Yhdistyksen summaa entinen puheenjohtaja Marko Stenroos vuonna 2014 näin:
”Yhdistyksen kehitystä tarkemmin tutkiessa sunnuntaimaalarien aate, taideharrastuksen kehittäminen ja tukeminen, saa konkreettisemman muodon: keskeistä yhdistyksen kehityksessä on ollut näyttelyiden järjestäminen. Yhdistyksen perustamisajatus lähti Helsingissä järjestetystä Suntai 75 -näyttelystä. Toisekseen yhdistyksen toiminta-ajatus on tarkoittanut taiteeseen tutustumista laajasti ja monipuolisesti: kurssien järjestämistä, näyttelyihin ja taitelijoihin tutustumista sekä matkoja taiteen äärelle lähelle ja kauas. Kolmanneksi yhdistyksen kehityksen edellytys ovat olleet aktiiviset jäsenet, jotka ovat antaneet aikaansa itselleen ja yhdistykselle.”
​
