Värien, viivojen ja muotojen kauneus luonnossa sekä kuvien maailma ovat jo lapsena lumonneet minut. Piirtämisen, maalaamisen ja saven kutsut houkuttelivat etsimään ammattiakin niitten parista. Yhtä paljon innostivat suvun naisten taidokkaat käsityöt lähtemään lankojen ja kangaspuitten maailmaan....
Päädyin Taideteolliseen Oppilaitokseen, jossa sain syventyä piirtämisen ja maalaamisen lisäksi keramiikkaan Kyllikki Salmenhaaran pajaopetuksessa. Keramiikasta tulikin sitten vuosikymmenien ilonaiheeni! Keramiikan ohessa opettelin akryylimaalausta ja osallistun Ikaalisten vilkkaan taideyhdistyksen näyttelyihin ja muuhun toimintaan. 1990 aloitin kehitysvammaisten taidepiirin Iloiset taiteilijat, joka toimii edelleen!
Uusi elämänvaihe, puolison kuolema, sai minut siirtymään Ikaalisista uusiin maisemiin. Päädyin Turkuun, jossa olin aloittanut 1960- luvulla kuvaamataidonopettajan työsarkani Raunistulan yhteislyseossa. Nyt tämä Uusi Turun aika on tuonut uusia kiinnostuksen kohteita: ikonimaalaus, puupiirros, akvarellimonotypia, paperisavikuvanveisto jne . Sunnuntaimaalareitten kurssilla tapasin ilokseni serkkuni Marja Vakkurinkin!
”Taiteilija on luonnonlapsi” on joku sanonut. Lapsi leikkii, iloitsee tehdessään uusia löytöjä ja katselee uteliaasti ympärilleen. Niin minäkin!